”Appit on monet”, sanoi mummo kun älypuhelimella aivojaan treenasi.
Mikä aivojen treenaamisessa on uutta? Onhan jo pitkään tiedetty, että aivoja pitää käyttää, jotta ne pysyvät vireessä. Oma mummonikin vetäytyi jo lapsuudessani aina tilaisuuden tullen sanaristikoidensa pariin. Miellämme ennen ajanlaskumme alkua kehitetyn shakinkin älykkääksi harrastukseksi. Meditoimalla taas on hallittu mieltä jo tuhansia vuosia ennen älypuhelinten mindfulness-sovelluksia.
Tarjoavatko digitaaliset älypelit, appit tai vaikkapa biopalaute jotain enemmän kuin perinteisempi aivojumppa? Vai onko intoilu aivokuntoilun uusista tuulista vain taitavaa markkinointia?
Kyse voi toki olla osin vanhan idean uudelleen paketoimisesta, mutta myös tutkimustieto on täsmentynyt. Aivotreenibuumia pohjustanut murros tutkijoiden ajattelussa tapahtui 1990-luvulla. Sitä ennen arveltiin, että hermoverkkojen rakenne jäykistyy viimeistään nuoruudessa eikä aikuisiällä enää tapahdu suuria muutoksia. Tätä nykyä ymmärretään, että aivot eivät ole rautaa vaan softaa. Ne muovautuvat läpi elämän.
Muovautuvuuden periaate on yksinkertainen: kun harjoittelet jotain uutta tai uudella intensiteetillä, käyttämäsi viestiväylät vahvistuvat. Toiston ja kertauksen lisäksi treenin täytyy venyttää kykysi rajoja, jotta kehitys jatkuu.
Juuri tässä digipelit päihittävät perinteiset äly- ja strategiapelit. Digitreenaaja voidaan nimittäin pitää jatkuvasti taitojensa äärirajoilla, kaikkein motivoivimmalla haastetasolla, jolloin harjoittelu on tehokkainta.
Moni aivoasiantuntija uskoo, että hyvin suunnitellut pelit auttavat vahvistamaan esimerkiksi muistia, havaitsemista, tarkkaavaisuuden ohjausta ja loogista ajattelua. Digijumppa oli osa aivokunto-ohjelmaa jopa suomalaisessa Finger-tutkimuksessa. Siinä osoitettiin, että tehostettu elintapaneuvonta voi ehkäistä seniorien muistin ja tiedonkäsittelyn heikentymistä. Sitä tutkimus ei vielä kerro, mikä osuus hyödyistä voidaan pistää älyjumpan piikkiin.
Tieto kuitenkin lisääntyy ja työkalut kehittyvät entistä tarkoituksenmukaisemmiksi. Uudet pelit ja pensselit voivat auttaa paitsi kognitiivisessa skarppauksessa myös itsensä kuuntelemisessa, rentoutumisessa ja stressinhallinnassa. Kaikki eivät niitä toki tarvitse.
Veikkaan kuitenkin, että näkemämme digipelien, mobiilisovellusten ja biohakkeroinnin vyöry on vasta alkusoittoa. Varsinainen myrsky on tuloillaan. Aivokäyttöliittymien, mittaus- ja stimulaatiomenetelmien sekä virtuaalitodellisuuden kehitys tulevat mullistamaan käsityksemme aivojen treenaamisesta. Ne voivat olla valtavirtaa ennen kuin uskommekaan.