Tiesitkö, että vain 5–10 prosenttia nisäkäslajien isistä hoivaa jälkeläisiään? Ihmisisä on yksi heistä. Ja hyvä hoivaaja onkin!
Pitkään kuviteltiin, että isä on pelkkä äidin iso apulainen. Äidin ylivertaisuutta vanhempana pidettiin niin itsestäänselvyytenä, ettei isiä ja isyyttä tajuttu edes tutkia – ennen kuin 70-luvulla. Kun ryhdyttiin toimeen, kävi ilmi, että isä voi rakentaa ihan yhtä lujan kiintymyssuhteen lapseensa kuin äitikin.
Mies muuttuu, kun hänestä tulee isä. Tarkemmin sanoen sellaiset isät muuttuvat, jotka viettävät lastensa kanssa aikaa. Mitään telepaattista yhteyttä kupeidensa hedelmiin miehellä ei sentään ole.
Isä alkaa orastaa miehessä jo raskausaikana. Kanadalaistutkijat huomasivat vuonna 2000, että synnytyksen lähestyessä prolaktiinin pitoisuus kohosi sekä miehellä että naisella, jotka asuivat ja odottivat vauvaa yhdessä. Prolaktiini paitsi käynnistää äidin maidontuotannon, myös buustaa hoivaviettiä. Se saa miehen esimerkiksi reagoimaan herkemmin vauvan itkuun.
Vauvan syntymän jälkeen miehen testosteronin tuotanto notkahtaa. Sen uskotaan petraavan isän keskittymistä vauvaan. (Ja ei, tipahdus ei vie hedelmällisyyttä eikä seksihaluja!)
Kiintymyshormoni oksitosiinia sen sijaan tulvii miehen aivoissa niin kuin äidinkin. Äidin runsas oksitosiini kytkeytyy kuitenkin pikemmin vauvan hellimiseen ja lepertelyyn, kun taas isän oksitosiinia lisää enemmän esimerkiksi lelujen esittely lapselle tai tämän kutittelu. Muissakin tutkimuksissa on huomattu, että niin isien kuin lasten elimistöön tulvahtaa oksitosiinia nimenomaan silloin, kun he leikkivät ja remuavat keskenään.
Isän aivotkin muuttuvat. Magneettikuvauksissa on todettu, että lapsen syntymän jälkeisinä kuukausina isien aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia samoilla alueilla kuin äideilläkin. Hermosolukko vahvistuu alueilla, jotka liittyvät muun muassa hormonien säätelyyn, tunteisiin, päätöksentekoon ja palkitsemiseen.
Magneettikuvista on paljastunut, että niin isän kuin äidin mantelitumake eli “tunnetietokone” herää, kun hän kuulee nauhalta lapsen itkua. Lapsettoman aivot eivät reagoi samoin.
Vanhemmat oppivat myös erottamaan oman vauvansa itkun muista. Ranskalaistutkijat totesivat kokeissaan, että isä tunnistaa jälkeläisensä itkun yhtä hyvin kuin äitikin: peräti 90 prosentin todennäköisyydellä.
Tämä edellytti kuitenkin sitä, että isä vietti lapsensa seurassa ainakin neljä tuntia päivittäin. Lyhyempi aika yhdessä kehnonsi suoritusta huomattavasti. Sama päti äiteihin.
Onkin tärkeää, että myös isä saa hoitaa lasta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että vastasyntyneitä hoitavat isät osallistuvat aktiivisesti lapsen elämään vielä vuosien päästäkin. Tämä on havaittu esimerkiksi keisarileikkauksista. Koska äidit ovat hetken poissa pelistä, isät joutuvat ottamaan heti vastuuta lapsenhoidosta. Vielä kuukausia myöhemminkin he huolehtivat enemmän lapsesta kuin muut isät.
Jos olet äiti, varo, ettet huomaamattasi nitistä isän lapsenhoitointoa nuppuunsa. Yhdysvaltalaistutkijat ovat todenneet, että jos äidit kritisoivat puolisonsa kömpelöitä yrityksiä hoitaa vastasyntynyttä vauvaansa, tämä jättää koko homman suosiolla äidin harteille. Sen sijaan jos äiti kannustaa uutta isää heti alussa, isä uskaltaa osallistua lapsen hoitoon ja kasvatusvastuuseen jatkossakin.
Hyvää isänpäivää!
Kirsi