Väännetäänpä tämä nyt kerran vielä rautalangasta:
Tytöissä ja pojissa on eroja. Jos eiolisi, lajimme lisääntyisi jollakin toisella tavalla kuin nykyisin. Vaikka kuroutumalla.
Sen sijaan sukupuolten ero eiole mikään veitsellä leikattu viiva. Edes sukupuolikromosomit, ne biologian tunnilta tutut äksät ja yyt, eivät aina toteuta oppikirjan kaavaa XX = tyttö ja XY = poika. Joskus, joskin harvoin, käykin päinvastoin. Sukupuolikromosomien raja nimittäin vuotaa, uutisoinkeväällä Helsingin Sanomissa.
Sukupuoli ei määrää, millainen lapsesta tulee. Pojissa ja tytöissä on kyllä keskimääräisiä eroja: poikavauvat ovat esimerkiksi itkuisempia sekä alttiimpia kehityshäiriöille ja infektioille kuin tytöt. Tytöt oppivat puhumaan hiukan nuorempina kuin pojat. Pojat ovat vilkkaampia ja fyysisesti aggressiivisempia kuin tytöt. Pikkutytöt leikkivät kernaammin nukella kuin pojat. Pojat ovat hiukan parempia kolmiulotteisessa hahmottamisessa kuin työt. Tytöt ovat hiukan tietoisempia toisten tunteista kuin pojat.
Tämä ei tarkoita, että jokainen poika olisi vilkas tai jokainen tyttö tykkäisi hoivata. Tai että kaikki tytöt olisivat surkeita matematiikassa ja kaikki pojat kieli solmussa.
”Tyttöjen ja poikien välillä on havaittu keskimääräisiä eroja joissakin suorituksissa, mutta ei ole mitään järkeä kohdella lasta kuin hän olisi jokin keskiarvo”, kommentoi yhdysvaltalaisprofessori Diane Halpern taannoin Tiede-lehden artikkelissa.
Tiedolliset ja emotionaaliset kyvyt nimittäin vaihtelevat kummankin sukupuolen edustajien kesken enemmän kuin tyttöjen ja poikien välillä.
Toisin sanoen taipumuksemme ovat yksilöllisiä. Aivotkin ovat yksilölliset! Kenelläkään ei ole samanlaisia aivoja kuin sinulla. Tutkijat eivät kuulemma pystyisi aivokuvistasi tai -kudosnäytteistäsi sanomaan, kumpaa sukupuolta olet.
Siksi on hölmöä, että kohtelemme tyttöjä ja poikia erillisinä, erilaisina laumoina, ja yritämme tunkea yksilöt tytön tai pojan muottiin.
Yksilön ja yhteiskunnan kannalta olisi hedelmällisempää, että jokainen lapsi saisi kasvaa omaan mittaansa, venyä sinne, mihin hänen oma intonsa, tahtonsa ja taipumuksensa vievät. Millaista osaamista nykyisellä luutuneella asennoitumisellamme missaammekaan?
Tasa-arvoinen ja sukupuolisensitiivinen ei ole sama asia kuin sukupuolineutraali.
Väännetään vielä lopuksi ihan varmuuden vuoksi rautalangasta tämäkin itsestäänselvyys: tyttö saa tietenkin olla prinsessa ja poika hämähäkkimies, jos hän itse niin haluaa.
Kirsi