Alkanut Imetysviikko kiihdyttää varmasti jälleen keskustelua ikuisuusaiheesta, tissi vs. pullo. Siksi haluan toivottaa hyvää vauvan syöttöviikkoa aivan kaikille, maidon tarjoiluastiaan katsomatta. Jäitä hattuun siis, arvoisat lukijat!
”Äideillä on paine olla täydellisiä ja tarjota lapselleen parasta. Samaan aikaan he ovat epävarmoja kyvystään tuottaa lapselleen tarpeeksi rintamaitoa”, sanoi aiheesta väitellyt imetyskouluttaja Jenni Vaarno Helsingin Sanomissa. Siksi äitien tulisi saada riittävää imetysohjausta.
Aivan!
Vuoden alussa päivitetyt THL:n suositukset korostavat, että vaikka kiinteitäkin saa maistella, äidinmaidon tulisi olla vauvan pääasiallinen ravinnonlähde puolivuotiaaksi saakka. Äidinmaitohan muun muassa lisää vauvan vastustuskykyä ja voitelee kehittyviä aivoja monityydyttymättömillä rasvahapoillaan.
Nykyisellä tuen määrällä suositukset jäävät ihanteeksi. Enkä ihmettele.
Minä halusin ruokkia lapseni rinnasta. En siksi, että olisin neurobiologina pelännyt korvikkeen tuhoavan lapseni tulevaisuuden (se ei tuhoa), vaan siksi, että halusin kokea, mitä on olla Nisäkäs – sen tunteen, kun kysyntä kohtaa tarjonnan alkuperäisessä muodossaan. Lapsihan syntyy imemään ja äiti imettämään.
Niin luulin. Sen sijaan kohtasin Suuren Imetystaistelun, jossa olin jo vähällä luovuttaa.
Ikiaikainen roolini otti takapakkia heti ensimmäisenä aamuna sairaalassa. Matalasta verensokerista väsyneelle alle kolmikiloiselleni piti tyrkätä pullo suuhun, koska hänen aivojensa piti saada makeaa polttoainetta heti.
Alkukantainen kauneus olikin sitten kaukana, kun pumppasin maitoa raivokkaasti nännit lypsykoneesta rakkuloilla. Valkoiset norot vain valuivat pitkin lattioita kivikoviksi turvonneista rinnoista, kun vauva ei ottanut niistä tarvitsemaansa.
Ensimmäisinä kuukausina pienelle tuli tissillä vain uni, vaikka kuinka kutittelin jalkapohjia. Imetysharjoitukset, lypsy, pulloruokinta ja välineiden keittely pyöri liki tauottomana syklinä.
Kokeilin kaikki mahdolliset imetysasennot, rintakumit ja temput. Pikku hiljaa huomasin, ettei imetystä tarvinnut enää joka kerta täydentää pullosta. Kun vauva oli nelisen kuukautta, uskalsin luopua vuokraamastani sähköpumpusta. Vapaus koitti: enää ei tarvittu muuta kuin tissit, sohva ja televisio!
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Ylivoimaisesti suurin osa tuoreista äideistä haluaisi imettää (enemmän kuin yhdeksän kymmenestä aloittaa imetyksen), mutta vain yksi viidestä nelikuisesta kasvaa äidinmaidolla.
Oman imetysurani käänsi voiton puolelle se, että jaksoin (ja ehdin: onneksi kyseessä oli esikoinen!) itse hankkia tietoa, koska uskoin, että lopulta vaiva palkitsee. Parhaat neuvot sain Imetystukipuhelimesta. Yleispätevin niistä on se, että vaikka käytäntö haastaa, maitoa tulee lähes aina vauvalle riittävästi – usko pois! – kunhan vauva tai pumppu tyhjentävät rintoja ahkerasti.
Monella usko kuitenkin loppuu. Tuen puute on tärkeimpiä imetyksen lopettamisen syitä. THL:n selvityksen mukaan jo se, että tulevaa äitiä hoitava terveydenhoitaja on saanut erityisen imetysohjauskoulutuksen, lisää äidin todennäköisyyttä imettää puolivuotiastaan.
Siispä enemmän tukea ja vähemmän syyllistämistä ja arvostelua!
Sinä verestävien rinnanpäiden, epävarmojen imetysyritysten ja rintaraivareiden uuvuttama: koita kestää vielä vähän. Todennäköisesti kova työ tuottaa tulosta, sillä yleensä imetys helpottuu vauvan kasvaessa.
Mutta muista myös suhteellisuudentaju. Jos imetys on liian vaikeaa, älä suostu syyllistymään, vaan keskity nisäkäsemon elämän muihin puoliin. On helppo keksiä tuhat asiaa, jotka vaikuttavat ruokintatapaa dramaattisemmin lapsen hyvinvointiin.
Äidinmaidon korvikkeet ovat ravitsemustieteemme parasta antia, niihin ei yhdenkään lapsen tulevaisuus kaadu. Äidin kohtuuton imetysstressi voi sitä paitsi olla paljon haitallisempaa lapsen aivojen kehitykselle kuin imetyksestä luopuminen.
Tärkeintä on läheisyys.
Tiina
P.S. Kun toinen lapseni syntyi, olin varustautunut jo sairaalaan rintakumein ja nänni-imurein. Hämmästykseni oli suuri, kun vauva tarttui ensi töikseen rintaan ja alkoi imeä – aivan kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia?