Moni tietotyöläinen uskoo, että oppii riittävästi jo työssä. Jos vielä vapaa-ajallaan lukee romaanin silloin ja tietokirjan tällöin ja katsoo tv:stä kiinnostavia dokumentteja, hoksottimia tulee varmasti käytettyä riittävästi. Vai tuleeko?
Sivistystä varmasti karttuu, mutta pelkkä uusien sisältöjen omaksuminen on aivojen kannalta yksipuolista. Ongelmamme ei ole aivojen vähäinen käyttö (käytämme niitä jatkuvasti, halusimme tai emme), vaan niiden yksipuolinen haastaminen. Siksi ahkeran tiedon ahmijan olisi hyvä harjoitella välillä myös uusia, konkreettisia taitoja.
Aivoja on tärkeää yllättää säännöllisesti totutusta poikkeavilla virkkeillä. Se onnistuu helpoiten ottamalla mallia lapsista. Lapset keksivät jatkuvasti uusia tapoja tehdä tuttuja asioita: he saattavat esimerkiksi kävellä ihan vain huvikseen silmät kiinni, takaperin tai vaikkapa molemmat jalat samassa lahkeessa! Aikuisenkin kannattaisi tehdä joka päivä jotain uutta tai uudella tavalla. Voit aloittaa vaikka pesemällä hampaat heikommalla kädelläsi tai kommunikoimalla kumppanisi kanssa komeasti K:lla! Teroita myös aistejasi: toimi hämärässä valoja sytyttämättä ja säädä television äänenvoimakkuus kuulosi erotuskyvyn rajamaille.
Joskus kannattaa panna itsensä likoon: venyttää oman mukavuusalueen rajoja ja tehdä sellaistakin, mikä ei tunnu kaikkein luontaisimmalta. Himoliikkujan aivot yllättyvät todennäköisesti enemmän taidenäyttelystä kuin uuden urheilulajin kokeilemisesta (vaikka siitäkin toki on hyötyä). Ja kulttuurielämysten suurkuluttaja voi vaihteeksi suunnata vaikkapa joogaan, seinäkiipeilemään tai suppaamaan. Omassa olohuoneessakin aivoja voi haastaa esimerkiksi opettelemalla soittamaan uutta soitinta, puhumaan uutta kieltä tai vaikka jongleeraamaan yhä useammalla pallolla.
Käytä rohkeasti ruostunutta ruotsiasi ja mene tennistunnille, vaikka aluksi tuntisitkin itsesi kömpelöksi. Kamppaile siis epäonnistumisen pelkoa vastaan ja pura itse rakentamasi oppimisen esteet! Aseta itsellesi tavoite, pilko haaste sopiviksi paloiksi ja tartu siihen sitten pienen lapsen uteliaisuudella ja sinnikkyydellä, kömmähdyksistä välittämättä. Vaikkei aluksi siltä tuntuisikaan, lopulta uuden haasteen kesyttäminen palkitsee.
Rutiinien rikkominen vaatii havahtumista. Jos annamme autopilotin ohjata, uraudumme entistä syvemmälle tapoihimme. Kaavoihin kangistumisen voi välttää vain toimimalla tietoisesti, suuntautumalla ulos ja altistumalla maailmalle. Paitsi rutiineja ja harrastuksia myös omia näkökulmia ja asenteita kannattaa välillä tuulettaa. Kun kyseenalaistaa totutun ja yrittää ymmärtää itselle vieraampaa ajatusmaailmaa, voi oppia paljon myös itsestään.